Kuurankukkia

Uusi lisäys:

Päätimpä liittää viimesimmän postaukseni valokuvatorstaihin, ku sattui niin sopiva aihe kohalle. Tällä viikolla (47) valokuvatorstaissa on kuvausaiheena tekstikatkelma Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu -kirjasta:

"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

"Lukekaa, fiilistelkää, kuvatkaa ja runoilkaa.", kuten valokuvatorstai sen ilmaisee.

Vanha teksti:

 Nii se sato lunta sitte eile tännekin ja näytti aamulla siltä, et aivanku ois jo pitemmänki aikaa ollu lunta. Aiva talvinen fiilis. Aapo tulee tänää kotii kahen viikon gineksestä. <3

Pitäkää ittennä lämpiminä!

Myöhässä

Olen myöhässä... 

..ja kuinkahan monta kertaa elämässäni. Yksistään tämänsyksyisten myöhästymisten laskemiseen menis vähintääkin muutama valovuosi, eikä siinä riittäis sormet, varpaat, kaverin saman moiset eikä oma järki. Oli varmaa ensimmäisiä koulupäiviä, kun menin kouluun ajoissa. Joo, joo, onhan tuo kiva asua koulun naapurissa, mutten mä mitenkää saa itteeni nii aikasi liikkeelle, etten myöhästyis sekuntiakaan. Kokeisiin olen toistaiseksi onnistunut saapumaan riittävän ajoissa..

..paitsi tänään. Olin aamulla katsonut, että koe alkaa kello 9:00 ja ajattelin, että koe alkaa kello 8:15 alkavan tunnin jälkeen. Jos olisin tarkkaillut numeroita, olisin realistina huomannut, ettei mikään tunti meidän koulussa kestä 45:ä minuuttia. Olisi pitänyt tajuta, että aivoni, tunnetut päinvastaisuudestaan, kääntävät luvut 9:45 (ensimmäisen tunnin päättymisaika) 8:45:teen.

Ensimmäisen tunnin päätyttyä, tulin iloisesti koeluokan eteen kertaamaan vielä viimeisiä. 
Sattuipa eräs toinen kurssimme opiskelija tulemaan paikalle ja koputtamaan oveen. Minä siihen: "Onko ne jo kaikki sisällä?" ja opettaja kurkisti ovesta. Toinen opiskelija sanoi: "Saako tulla kokeeseen?". Opettaja siihen: "Mitä teidän enää järkeä, koe loppuu kohta!".

MITÄÄÄÄÄÄ?? Aivot huutaa kyssäriä ja nollaa yhtä aikaa: "MITEN TÄÄ ON MAHDOLLISTA?!". Opettaja sulkee oven ja lysähdän lattialle. Kännykkä kädessä tuijotan kelloa uskomatta sitä. Kello on 10:05 (kokeen päättymis aika 10:45)! Voi että, kun olisin tunnilla edes kerran katsahtanut puhelimeen niin olisin tajunnut, etten ole nyt ihan oikeassa paikassa. Olisin voinut vielä päästä kokeeseen. Huomenna uudestaan kello 12:30..

Tätä tämä elämä. Tunnen olevani myöhässä kaikessa: Olisi pitänyt lähtä tänään aikasemmin koneelta, tehdä kommentoiva referaatti, aloittaa sosiaalipolitiikkaa koskeva kirja, hommata töitä, kirjoittaa esseitä, päivittää blogia, siivota kotia, laittaa ruokaa..

Lähdin ulos tuulettumaan hyvän ystäväni, Canonin kanssa. Huomasin, että olen myöhässä myös siitä. Nimittäin syksyn kuvaamisesta. Jokin aika sitten, oli täysin erin näköistä. Olisin halunnut kuvata sitä, enkä tätä. Sain silti muutaman oikein kivan kuvan. :)

Party Lite -kynttiläsomistesetti tuli mulle viikko sitten. <3

Uutta ilmettä

Blogini on saanut uutta ilmettä, kuten näette. Pistäkääpä kommenttia. Ylägadgetti tosin vähän nopeesti hutastu ja vähän vaiheessa, mut älkääpäs häiriintykö. :) Varmaan muuttelen sitä tässä, kun rupee ärsyttää.

Autumn

Tänään: sanat ovat loppuneet,
sillä ne eivät riittäisi koskaan
kuvaamaan kokemaani.
Hetki on kaunis;
poimi se tästä.