Aurinkopäivä

Eilen oli kiva päivä ja tänään oli kiva päivä, onkohan huomennakin kiva päivä?

Ee-, päivä kerrallaan! Oon niin onnellinen, koska olen onnellinen. Mieli on taas virkeämpi ja kuvaaminenkin tuntuu taas paljon kivemmalta.

Lintuselle

Oi lausu, lintu pieno,

Sa peippo pihlajan,

Kuink' aina voit sa laulaa,

Iloita ainian?

Sun laulus aamust' iltaan

Ma kuulen kultaisen,

Ja ain' on kirkas äänes

Ja rikas riemu sen.

Niin elantos on niukka,

Niin ahdas asuntos,

Mut majas maireutta

Vain soi sun laulelos.

Et kylvä etkä niitä,

Et korjaa latohon,

Vaan huoli huomisesta

Se sulle outo on.

Kuin moni maailmassa

Sai kultaa, kunniaa

Ja loistolinnoiss' asuu,

Maat, vallat omistaa,

Mut huoleen hänet huomen

Ja kyyneliin se koi

Vain nostaa, jolle juuri

Sun ylistykses soi!

Kuin mitätön sun osas

Inehmost' oisikaan,

Omaansa, kiittämätön,

Ei toki tyydy vaan.

Voi hennon henkes murtaa

Hän milloin haluaa;

Mut onneas sa kiität,

Ja hänpä kiroaa.

Miks ylös nurkusilmän

Niin kylmän vain hän luo?

Hän mitä vaatii, kaikki

Kun Luoja lahjaks suo?

Edessä jalkojensa

Kun kaikk' on riemut maan,

Miks alempaansa tallaa

Ja lisää huokaa vaan?

Ei, laula, lintu pieno,

Vaan auvost' ainiaan,

En valitusta virtees

Sekoita konsanaan.

Tee aina kesän tullen

Pihaani pesäses,

Opeta aamuin, illoin

Ilohos, onnehen.

J. L. Runeberg. Suom. O. Manninen.

Muistojen kuvat

Muistojen kuvat eivät haalistu,

ne voi nähdä, vaikka niitä ei olisi

enää, Ne ovat tallella

sydämessä, kasvojen uurteissa, avoimissa

käsissä, joiden vapina ei pyyhi iloa pois.

Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat

kuin äsken poimitut kukat säilyvät meissä,

nuo vuosien keveät kehykset.

-Pia Perkiö; Kun ilo läikkyy-

Nämä ovat muistojeni kuvia, ei ehkä parhaimpia mahdollisia kuvia, mutta minun muistoja ja tunnelmiani kuitenkin. 

Mihin minusta on?

Mulla ei oikein riitä sanat kertomaan, mitä viime viikonloppuinen valokuvauskurssi toikaan tullessaan. Huippuahan siellä oli tutustua uusiin ihmisiin ja puhua samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Ajattelin saavani uutta intoa kuvaamiseeni, mutta kaikkea muuta - se romahti taas alle pohjamutien. Huomasin pian (taas), että en tiedä kameroiden tekniikasta ja laitteistosta YHTÄÄN mitään. Lisäksi kurssi oli täynnä lähes ammattilaisia, jotka tuntuivat tietävän kameran tekniikan ja laitteiston läpikotaisin. Minulla oli mahdotonta yhtyä tällaisiin keskusteluihin. Minä kun kuvaan vain tunne- ja fiilispohjaisesti, mitä nyt vähän tiedän kameran asetuksista, valotuksesta yms.

Kurssilla painottui kuitenkin sanoma siittä, että valokuvaus on kykyä nähdä. On kuitenkin vaikeaa pitää ajatuksen tasolla omaa kuvaamista mitenkään "hyvänä" niiden tasolla, joilla on huippukamerat ja -tietämys kameran laitteistosta ja hallinnasta. On nyt vaan sellainen olo, etten haluaisi laittaa tähän postaukseen yhtään ainutta kuvaa. Tiedän, että maailmassa on PALJON parempia kuvaajia kuin minä, mitä maailma minusta ja minun kuvista. Täs on prossessi päällä ja mietin, jatkanko kuvaamista.