Mitä enemmän minulla on kuvia laitettavaksi/postattavaksi, sitä suuremmaksi työ kertyy! Mulla ois tälläkin hetkellä niin paljo kuvia, etten tiedä mistä aloittaa. Vanhoista tapahtumista on vaan niin vaikea enää mitään kertoo, ku innostus niistä on jo sen verran laantunut.
Innostuin taas kirjoittelemaan (HUOM! Kello 7 aamulla), kun luin opintojaksoille ilmoittautumista odotellessa ystäväni Päivikin blogia. Tykkään niin paljon Päikin kirjoitustyylistä! Mahtavaa!
Olimme Aapon kanssa käymässä viime viikonloppuna Rovaniemellä, siskoni luona. Meille sattu aiva älyttömän huiput ilimat: Oli nii lämmintä, että silmät kiinni aurinkotuolilla makoillessa oli erittäin outoa ajatella, että maassa on vielä lunta ja PALJON!
Kun perjantai-illasta saavuimme Lohelle, oli väsymys ihan valtaisa. En uskonut pystyväni todella nukkumaan aamusta 8-lapsisessa perheessä. Perheen vanhimmatkin sanoivat: "Ei täällä aamusta voi ikinä nukkua rauhassa." , mutta yllätyinpäs aamulla, kun heräsin hienoiseen kahvikuppien kilinään, kun Riikka laittoi aamupalaa pöytään. Kello oli jotain 9 aamulla!
Lähettii sit keskipäivästä Markus Lohen järjestämään ulkoilu-/perhetapahtumaan (poliittinen), joka järjestettiin Pöykkölässä ihan siinä vieressä. Siellä sit laskettii mäkeä juteltiin, ajettii minimoottorikelkoilla, syötiin makkaraa, juotiin pillimehua, kahvia sekä syötiin pullaa ja keksejä. Mahtavaa kerrassaan! Lasten riemua ei kai ikinä tylsisty katselemaan. Itekin nauttii siinä, kun hekin.
Illalla ajeltiin sitte ystäviemme kihlajaisiin ja oltiin menossa aluks väärään taloon. Tulipa koettua sekin, mitä on olla juhlissa, joissa ei tunne juhlittavan lisäksi ketään. Mistä keksiä puheen aiheita. Mutta kun porukka väheni, nii pidot parani. Joo-o, ei silti.
Sunnuntaina hieno ilma vain jatkui edelleen, minkä innoittamana kävimme n. tunnin mittaisen kävelylenkin jäällä. Sinne oli erikseen tehty hiihtoreitit/-ladut ja kävelytie. Aika moni muukin oli innostunut lähtemään ulos. Kävelemisen jälkeen jatkoimme auringossa paistattelua aurinkotuoleissa Lohen takaterassilla, "Ah, mikä riemu!".
Lähteminen on aina kaikista surkeinta. on vaikea jättää se kaikki mukava ja lämpimät ilmat ja lähtä ajeleen taas kohti Oulua koulua ja arkeen palaamista ajatellen. Pah.
Nit sitä istuskellaan Haukiputaalla Holman koneella kirjoittelemassa postausta, koska siskoni, hänen miehensä ja Sofia mukaan luettuna lähtivät Egyptiin lämpimempiä ilmoja (kai) etsiskelemään. Tuskin löytävät.
Ps. Ei niilläkään reissun alkumetrit menneet ihan mutkitta, mutta parempaa onnea reissulle toivotellen. Toivotaan, ettei kone putoa.
