Palkintojen palkinto

Kyyneliä, tuskaa ja lohdutonta itkua oli koko eilinen päivä. Syynä oli päälimmäiseksi se, että tuntu todella siltä, etten osaa matikkaa yhtään !

Nyt se on siis ohi ja mitä mahtavampi fiilis ! Se koe, oli TOSI
kiva ja eiköhän se hyvin menny. Ällää odotellessa.. (Jos se sieltä nyt on tullakseen.) Eeki ois ihan kiva :) En muistanu ees syyä sen kokeen aikana, ku oli niin huippua ja mielenkiintosta tehä sitä koetta !

 Tänään huomasin vasta, miks mun kannatti opiskella: tällästa palkintoa, ei saa mistään urheilusuorituksesta tai -kilpailusta ! Tää on jotain uskomatonta. Se tunne, että on saanu tehtyä elämässä jotain niinki suurta ku yo-kirjotukset ja päässy jo tähän asti ! Viimenen ponnistus koittaa perjantaina, kun kirjotan uskonnon reaalin. Sen jälkee voin vaan hyppiä ja iloita vapaudesta ! Viimenen palkintojenjako on tietysti vielä eessä, mutta enköhän ole turvannut paikkani korkeimmalla pallilla ! Tein kaikkeni tähän kaikkeen, enkä voi sitä verrata arvosanoihin tai muiden saavutuksiin. Tärkeintä on se, että saan sen kaikkein tärkeimmän palkinnon: hyvän mielen, ylpeyden omista saavutuksista ja sen hulvattoman vapaudentunnon  ! Symbolina valkoinen ja mustalippainen ylioppineen lakki.

Kämpille pyöräillessäni satuin huomaamaan, että sisko oli soittanut ja pirautin takaisin. Hän pyysi minua lapsensa ja minun kummilapseni Saran vauvvauintiin. Tietysti olin heti lähössä ja voiku meillä oli siistiä. Sulosempaa lasta saa ettiä ! Sara sukelsi ekaa kertaa eikä ollu moksiskaa. Tuijotti vaan pyöreillä silmillä ja suu ammollaan. Siellä sattu olemaan samana päivänä kuvaus, joten pääsin myös kuvaan. Ois mahtava saaha pesti vauvvauintikuvauksiin. Vois yhistää kolme minun rakastamaa asiaa: valokuvaus, vauvat ja vesi (= kolmen VEEN onnellisuus). Laittas hakemuksia: "Haluaisiko joku pestata oikeein lapsia rakastavan ja intohimoisen kuvaajan kuvaamaan vauvvauinteja? Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä. :D Eiköhän tuolla heruis ees pari keikkaa, vai mitä  ? :D :D

Uinnin jälkee hain sitte tuosta Tuiran Pitseria Nohandrasta pitsan mukaani ja käpyttelin ylpeänä kämpille kylmässä viimassa. 

Vähän mie repesin, ku availin ihmetellen kirjekuorta (Ps. Mulle tulee harvoin kirjeitä.) ja sieltä paljastu kirje, joka koski TV-lupamaksuja ! :D "Mikäli otatte television käyttöönne, tulee siitä tehdä tv-ilmoitus Viestintävirastoon tv-maksun laskuttamista varten.." .. Mikäli otan. HAHA :D Kyllä ilmottaisin TODELLAKIN jos sellasen ottasin. Kummallista, miten nuo hoksaa lähettää tuommosia kirjeitä vasta sitte, ku asuu jo elämänsä toisessa kämpässä (ei ne mitään mulle Intiöön lähettäny). :D

GIRL POWER

Palataan siis ajassa taaksepäin, jolloin oli perjantai. Saksan tekstit päässä humisten ja mieli saksassa hullunlailla kirjottamisen jäljiltä lähdin siis äitini kanssa käymään kangaskaupassa katsomassa sopivia kankaita yo-mekkooni. Meijän oli siis tarkoitus käydä vain kattomassa, jotta äiti osaisi ostaa oikeanlaiset kankaat Thaimaasta.

Kuitenkin kaupan ovesta astuttuamme oli minulla pussi täynnä mekkooni tulevia kankaita. Satuttiin siis löytämään juuri sopivat kankaat ja suhteellisen halvalla, nii ei voinu muuta kun ottaa ne mukaan ja ostaa.

Tuon rusetin paikkaa voi vaihella..

Minun suunnitelmani toteuttaja (piirtäminen) ja piirtäjä ystäväni Pilvi Hyväri. Mekon toteutuksen ja loppuunsaattamisen kunnia kuuluu vanhimmalle siskolleni.

Kassistani löytyi siis:

päälykangas (tafti)

vuorikangas 

nauhaan käytettävä kangas (satiini)

ja (kiiltävä) tyllikangas 

sekä pukuun käytettävä piilovetoketju ja lanka. 

Soppailu reissun jälkeen (,joka muuten ei kestäny kauan!!) lähin sitte ystäväni Millan luokse kylään. Milla ei vastannu, mutta muistin hänen jääneen kuoron jälkeen soittelemaan pianoa koulun luentosaliin. Ku tulin kouluun, niin se oli täynnä joitain hiippareita, jotka latkivat kalijaa ja hengailivat. Minä sitte halusin vähän huumoria, nii otin yo-kirjotuksista ylijääneen mehupullon ja porkkanoita. Menin sitte sinne käytävälle isoin elein popsimaan porkkanaa ja litkimään mehua :D Vähän mie repesin, ku menin takasin luentosaliin.

No illasta sitte kehkeytykin oikein tyttöjen ilta, ku Pilvikin tuli viettää iltaa meijän kans. Siinä aluksi juteltiin vakavia ja sitte lähettiin kauppaan ostaa tarvikkeita leipomiseen. Meillä oli siis tarkotus leipoa pullia ja kinkku-juustosarvia. Hupaisaa. Saatiin ettiä Millalta astioita. Ja päädyin tekemään pullataikinan lasi-/kristallikulhoon :) Kinkku-juusto sarvien ollessa valmiina, oli pullan leipomiset vielä kesken, joten pöytä oli täynnä tavaraa ja jauhoja. Päädyimme lattialle piknikmaiseen asentoon kahden kynttilän ympärille.

Pullat saatiin jo nauttia pöyvässä ja siinä vaiheessa alko jo väsyttää niin paljo, jolloin tuntu ettei enää jaksaisi edes kämpälle pyöräillä. Kello oli sitten n. puoli 11, ku lähettiin Pilvin kans Millan kämpiltä. Kaupunki oli siis tietty taas täynnä humalaisia, joten yritin mekkokangas kassini ja pyöräni kanssa kiemurrella ihmisten seassa. Kaks miestä tuli vastaan ja puhuivat puhelimeen "No mää soitan sitte myöhemmi. Vahingossa soittelin.....". Voi niitä poloisia, ku saavat kauden lopussa tietää puhelinlaskunsa.

Jatkoin lauantaina kämpillä leipomista ja tein lisää kinkku-juustosarvia. (Harmittaa kun ei sattunut olemaan kameraa mukana sielä Millalla. Aina kun kamera on mukana, niin sitä ei tarvi. Aina kun se ei ole, sitä tarvitsisi.)

Illasta jäi ihan mahtava fiilis ! Kyllä me tytötki osataan. Me kuule osataan pitää hauskaa ilman noita miespuolisia henkilöitäkin. Tyttöjen kans ei tarvi välittää mistään ! :D Jututki saa vaihtua päästä varpaisiin asti. Nuo miehet pikemminki meinaa sekottaa asioita.. (Ei vaa pojat, ootte te ihan kivoja!) :D Mutta kyllä tuli sellanen fiilis, että otetaan joskus toiste uuestaan. Seuraavaksi ois tiedossa lättykestit Pilvin kämpillä ja pizzakestit mun kämpillä. Niitä odotellessa..

Lauantai meni lukiessa ruotsia (,mikä ei muuten millään meinannu luonnistua) lukusalissa ja käydessä Kempeleessä nuortenillassa. Oikein mahtava päivä. Ilta oli huipentuma ruotsin lukemiselle. Jotenki vaan taas koki, että ku pääsee puhumaan ihmisten eteen, niin unohtaa, mitä piti sanoa. (Mulla sitä ongelmaa harvoin on.) 

Sattuipa sinä päivänä jotain ennen kuulumatontakin: pyörä lensi pyörätelineestä pohjantiellä keskelle vilkasta moottoritietä ! Kuulu vaan kauhea ryhmädys ja katottiin, taakse, nii ei pyörää enää näkyny missään. Pysähyttiin tienlaitaan ja lähettiin peruuttamaan pyörää kohti. Onneksi joku ystävällinen ihminen kerkes hakea sen pyörän siitä, ennen ku tapahtu mitään vakavempaa. Luulin pyörän olevan käyttökelvoton, mutta mitä turhia ! On ne lujaa tekoa täytyy sanoa !

Sunnuntai oli masispäivä. Matikka ei meinannu luonnistua. Välillä piti parkuakin. Tuo matikka tuntuu aina niin vietävän vaikealta, ku sitä yrittää laskea viime tingassa. Ahistus. Nyyh.

Maanantai oli toista luokkaa. Heti aamusta ei hilpeys kuitenkaa noussu, ku koulumatkalla sato lunta ja pyörä meinas koko ajan kaataa minut sohjoisen ja tuoreen lumen takia. Mitä pitemmälle päivä meni, sitä iloisemmaksi mie tulin. Ruotsin yo oli mainio ! Täynnä ymmärrystä ja `ahaa´-elämyksiä. 

Nyt on 3/5 kirjotuksista ohi ja valmiina lautakuntaan. Sen takia mie palkittin ittiäni ja kävin ostamassa sellasen tosi hienon paian. Nyt ois vaan aika tehä jotain muuta (esim lukea vielä jäljellä oleviin yo-kokeisiin)...

Ich bin mit meiner Fleißarbeit SEHR zufrieden !

Was für ein scöner Tag ! Elämäni mahtavin päivä ! Erityisesti lukemisen kannalta. Ensinnäkin aamu oli mitä mahtavin kun huomasin nähneeni yöllä (ehkä saksankielisen äänikirjan ansiosta) unta saksaksi ! 

-Joo totta se maar on totta ! Voitteko kuvitella, minä tosiaan ajattelin koko ajan saksaksi ja puhuin saksaa ! Aamulla oli vaikeaa (oikeastaan lähinnä outoa) puhua suomea ja ajatella suomeksi (jostain syystä aivoni käänsivät ajatukseni aina saksaksi (?)).

Olin tänään kirjaston lukusalissa 8 tuntia putkeen ! (Lukuun ottamatta erästä happihyppelyä ulkona sekä kahvitaukoa.) Huippu fiilinki ! Tekis mieli mennä samantien tuonne saksan yo:hon. Kuitenki jännittää niin vietävästi, että maha ei meinaa saaha rauhaa perhosilta.

Omistin koko päivän saksan lukemiselle ja olen todella mielissäni että niin tein ! Voi olla vain, että koko päivän asioita päähän päntättyäni on se niin täynnä sanoja ja asioita, etten löydä sieltä oikeaa vastausta kysymykseen. Voisin ehkä kuvailla aivojeni tilaa sekavaksi kirjahyllyksi, sillä sitä se varmaan TÄLLÄHETKELLÄ on. 

Kuitenkin yöllä pääni pyörittelee asioita ja tekee töitä, joten voi olla hyvin mahdollista, että kunnon yöunien aikana aivoni järjestelevät hyllyn ja aamulla huomaan löytäväni asiat hyllystäni heti ensimmäisellä yrittämällä. Mistä senki tietää.

Jos ette vielä ymmärtäneet mitä tämän postauksen otsikko tarkoittaa, voitte käyttää joko google-kääntäjää apunanne tai luottaa saksan taitoihini. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa: "Olen TODELLA ylpeä ahkeruudestani !" 

Tämän päivän ansiokkaasta työskenelystäni voin sanoa, että olen elämäni kunnossa. Enempään en pysty. Kirjotukset saavat todella levätä tähän asti oppimiini asioihin. Enää en aijo lukea. Illalla sentään kuuntelen saksan kielistä äänikirjaa ja luen ehkä vielä vähän jotain sanoja. Ne saavat riittää. Huomenna saan vihdoin päättää pitkäjänteisen, 8 vuotta jatkuneen pänttäyksen ja siirtyä käytännön hommiin !

Ps. Rakastan sinua aurinko <3 Ich liebe dich, Sonne !

JK. Mitä pidätte uusista ilmeen muutoksista blogista ? Entä tykkäystoiminnosta ?

KOMMENTOIKAA !

Tehot täysille

Mun teholukeminen alko eilisestä päivästä ja huomasin tänään, että olen saanut luettua näinä kahtena päivänä sen, mihin mulla meni lukulomalla viikko ! Voittaja fiilis ku saa vihdoin jotain aikaiseksi !

Mua vaan pelottaa, että miten mulla riittää aika nytkään, ku perjantaina ois saksan yo, enkä oo vielä kummemmin lukenu. Matikan teoriat sain tänään luettua loppuun ja tuli jopa hieman laskettuakin. Kuitenkin mun pitäs varata ainaki päivä vielä kokonaan laskemiselle, mutta maanantaina pitää viedä jo laskimet tarkistukseen eikä enää maanantaina tai tiistaina enää ilman laskimia voi laskea. Ruotsinki lukeminen on jääny siihen yhteen päivään ja senki yo ois jo maanantaina ! Noo, eiköhän tästä selvitä ! Pääsinhän mie kaikki prelitki läpi !

No mitä siis tarkoittaa minun teholukeminen ? Se tarkottaa sitä, että herään 9:00 aamulla ylös, syön aamupalan, pakkaan eväät mukaan ja polokasen kaupungin kirjaston lukusaliin lukemaan ! Erinomainen paikka lukia, sanon ! Kämpillä mulla ei oo tarpeeksi itsekuria lukea. (Mistäköhän se johtuisi ?)

Eilen luin putkeen jotain n. 5 tuntia ja tänään meni 7 ! Oisin voinu jäähä sinne pitemmäksikin aikaa, mutta päätin kuitenki lähteä. Taisin olla ainut, joka viipy sielä niin pitkään ! Tuo lukeminen tuntuu erittäin kivalta tuola lukusalissa, ku siitä tulee rutiini ja ku saa oikeesti rauhassa keskittyä, eikä koko ajan pyöri mielessä: "Laittasko koneen päälle vai ei?"

Vieläkö aurinko on paistanu joka päivä niin mahottoman kirkkaasti ja se pilkottelee lukusalin ikkunoista sisään, pysyy mieliki virkeänä ! Sielä salissa on hyvä ilma, ku sielä pietään välillä ikkunaa auki ja jotenki se valosuuski lisää lukemiseen puhtia ! Suosittelen ERITTÄIN lämpimästi.

-Joo tuon varjon heitti ilmoille tosiaan AURINKO ! Ei valo !

Ps. Perjantaina käydään kattomassa äitin kans mun yo-mekkooni sopivaa kangasta, että äiti osaisi ostaa oikeanlaista sieltä Thaimaasta ! 

-Kyllä kuulitte oikein ! Äiti ja isä lähtee ens viikolla Thaimaaseen ja äiti ehotti, että hän ostaisi sieltä sen kankaan, jos nimittäin silkkiä haluan. Thaimaasta saa halvalla silkkiä !

IN GONDOLA

Mitäpäs tästä kertomaan hulvattomasta ei-tarvi-murehtia-kirjotuksista-ajasta. Nousin torstai aamuna ylös kun radiosoittoääneni pärähti soimaan. Hetken siinä maattuani isä soitti ja selitti jotain, että mun pitäisi tulla eri bussilla ja vaihtaa Rollossa Kittilään menevään bussiin.

Arvatkaapa ku vielä unisena ja koko yön painajaisia bussimatkasta nähneenä joku tulee selittämään jotain tuollasta, niin kärsivällisyys pettää. No ei se pahaksi alkanu, vaa repeili vähäsen. Loppujen lopuksi pääsin bussiin ja sain jopa vaihettua bussia turvallisesti Rovaniemellä. Oulusta Rolloon menevässä bussissa luin uskonnon etiikankirjaa, mutta ei siitä meinannu tulla mitään, ku se bussikuski kuunteli koko ajan YLEpuhetta. Mie oon muutenki huono keskittymään, nii vieläkö kuuluu taustalta koko ajan puhetta, nii ei lukemisesta tuu mitään.

Sitte ku mie saavuin Kittilän matkahuoltoon (bussikuski oli ilmottanu n. 30s sitte: "Linja-auto saapuu Kittiän matkahuoltoon. Auto pysähtyy n. 10 min päästä"), nii mun piti varmistaa taaempana istuvalta rouvalta, että se tosiaan oli matkahuolto. Nimittäin paikka näytti pikemminkin hylätyltä vankila-alueelta, ku matkahuollolta. Mennessäni odottamaan tienvarteen hakijoitani huomasin ylhäällä kirpunkokoisen matkahuolto-merkin. Kittilä on todella KITTIlä !

Matkahuollosta päästessäni kurvattiin parin kilometrin päähän erääseen konditorioon siskoni miehen Lohen Markuksen vaalitilaisuuteen. Huvittavaa miten tuo Markus osaa nuo asiat. Niin pätevä ja kaikkea. Vaalitilaisuus oli erittäin valaiseva ja mahanpohjaa täyttävä (Sain nimittäin lihapiirakkaa, kääretorttua ja sipsipussin, josta sain napostella matkaevästä autossa taas matkustaessamme).

Seuraavaksi matkustimme Markuksen ja hänen perheensä + minun äitin ja isän kanssa Levin kylpylään. Ai että, oli niin mahtava päästä nautiskelemaan pitkän linkkumatkan jälkeen. Se mökä ei vaan meinannu antaa mun korvien levätä ja kauhuissani huomasin tuntevani sielä kaikuvat kappaleet, sillä ne olivat pyörineet monta kertaa läpi työpaikallani. Pakenimme mökää ulkoaltaaseen, jossa sitten viivyimmekin jonkun tovin. Myöhemmin (kun ne hieman vapautuivat) lärpimme myös ulkoporealtaissa.

Tein muuten historiaa siellä kylpylässä. Kävelin ekaa kertaa empimättä suoraan kylmä altaaseen ja toistin sen vielä kaksi kertaa niin, että sukelsinkin ! Sen jälkee kipitimme suoraan kuuma-altaaseen. Ai kun se poltteli ! Yhessä vaiheessa sielä katossa pyöri kuva valkohaista ja kuulu semmonen pelottava musiikki. Se olisi ollut ehkä liiankin pelottavaa, jos paikalla ei olisi ollut niin paljon väkeä, eikä meteli olisi häirinnyt.

Ylläksen vieressä sijaitsevaan mökkiin päästessämme olin jo niin uninen, että söin pikaisesti, laitoin pedin kuntoon ja lähin nauttimaan höyhensaaren antimista. Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun siskoni lapsi Jooseppi (8-luokalla) arvioi katseellaan ilman laatua: "Tuolla on kauhea myräkkä ja ei näy edes rinteitä" Isä siihen: "Ei tuol näköjään gondolitkaan pyöri." "Miks sielä ne vielä pyöriskään, ku koko laskettelukeskus ei oo vielä avattukaan", ajattelin ja kapusin sängystä ilmoittamaan kantani asiasta.

Laskettiin alas länsirinteille ja noustiin länsirinteiden ankkurihissillä ylös ja laskettiin alas gondoleille. Tietysti ne gondolit pyöri ! Siellä vain sato paljo lunta ja huipulla sumuista.

Gondolissa on sitte aina niin kauhean pelottavaa, jos liikaa rupeaa ajattelemaan. Varsinkin siinä Maailman Cup -rinteen alapuolella ! "Mieti jos tää tippuis just tämän yläpuolella, nii pikkusen tää lähtis vierimään täysillä alaspäin!", tokaisin peloissani. "No vähän ku me ei tiedettäis siitä enää mitään, jos tää tippuis.", Jalmari (16.v) vastasi huvittuneena. No niinhän se tosiaan varmaan käviskin. Mutta SILTI ! 

"Sälly"

Godolista otettu kuva, jostain pikkujäbästä.

Se sumu ja lumisaje ei siis yhtään haitannu kulkua, jos sitä ajattelitte, tietenki aurinko ois ollu plussaa, mutta ei se mikään välltämättömyys ole ! Eri asia, jos sielä ois ollu kauhea tuuli, niin se vasta kauheata olisi ollutkin. Muttako sielä vain sattu satamaan lunta ja olemaan sumuista, nii ei se missään tuntunu. Rinteet oli vaan ihanan pehmeitä ja metässä kivasti puuteria ! Erään kerran vain eksyin vähän syvemälle mettään, enkä vauhin loppuessa enää meinannut päästä ylös. Kuitenkin kaikin puolin oli kyllä mahtava laskea. Rinteet oli muutenki tosi hyvässä kunnossa. 

Me laskettiin periaatteessa vain Jätti- ja Ylipitkää, mutta lopussa huomattiin, että  "ainii" onhän täällä muitaki rinteitä ja huomattiin JÄLLEEN kerran, että Harrinrinne on mitä mainioin rinne, jos siinä lopussa sitte menee vähän metän kautta, jotta pääsee suoraan gondoleille. Varsinki, ku siinä ehtoolla rinnekoneen lanatessa Harrinrinnettä laskimme vastalanattua rinnettä alas nii ai ETTÄ ! Sittenkö sielä ei kukaan muu laskenu, ku a.) sillon oli niin myöhä ja b.) rinteen yläpäässä luki "Varokaa rinnekonetta!" nii oli mahtava, ku ei tarvinnu koko ajan varoa muita laskioita.

Jos tästä kuvasta sais vähän hajua siitä kuin sumuista siel ylhäällä oli..

Sieltä rinteiltä pääsi huipusti laskemaan suoraan mökin pihaan. Oikeestaan sitä reittiä ois menny useamminkin, jos siitä ois vaan päässy sitten nopeesti hisseille, koska siinä oli siistejä hyppyreitä ja kaikkia siistejä yllätyksiä. :)

Illalla tuo alaspäin menevä portaikko näytti niin pelottavalta..

Seuraavana aamuna huomasin jälleen kerran etteivät edellisiltaiset venyttelyt olleet riittäneet ja muut saivat kärsiä mun valitteluista koko lauantain ja sunnuntain.

Lauantai-aamuna lapset ei meinannu silmiään ummistaa tuolle mokotoosalle, mutta sitte ku alettiin jo pakata ruokatavaroita autoon, niin lapset siinä vasta huomaasivat, etteivät olleet syöneet aamupalaa..

Autossa oli silti ihan hyvä istua..

Siskoni tarjosi sitten Rovaniemellä meille pitsaa (kävi matkalla tilaamassa).. Nam!

Tänään kävin sitte tekemässä äidinkielen esseekokeen. Hui, pelottava kokemus jälleen kerran. Varsinki, ku nuista äikän jutuista ei voi YHTÄÄN tietää, miten niissä onnistuu.

En sitte vois turhemmaksi itteeni tuntee..

Tyhmää. Äiti ja isä lähti eilen viikoksi Ylläkselle, enkä voi lukemiselta sinne kuvitellakaan meneväni. Kuitenki ärsyttää niin PALJON ! Kaikki viettää jossain hiihtolomaa ja ite täällä kämpillä yritän väksisillä painaa nenäni kirjaan ja survoa asioita jo ihan liianki täyteen kallooni !

Ajatuksetki niin harhailee ja unohdun haaveilemaan jotain hassua, napsimaan jotain tai puremaan kynsiäni.. (?) Hyvin turhauttavaa. En saa mitään aikaseksi, edes lukea. Sitte ku palelee koko ajan niin hirvittävästi ! Viimeksi tänään käperryin peittoon ja istahin sängylleni lukemaan saksaa.. 

"Kirjoittaessasi ainetta ota huomioon seuraavat asiat:--. 

'Sehr geehrte Frau Mayer,

durch das Arbeitsamt im finnischen Mikkeli habe ich erfahren, dass Sie in Ihrem Café eine Hilfskraft für die...'" 

*ZIP*

Siis ihan oikeesti NUKAHIN ! Hirveen kummallista.. Muutenki koko päivän ollu niin väsyny ja sit ku istahtaa sängylle ja painaa päänsä tynyyn ja lukee siinä, niin.. ? Ei oo kovin ihme vaikka siinä tulee uni. Varsinki jos luettava sellasta, joka ei oikeen meinaa kiinnostaa. Muutenki tuntuu tyhmältä lukee kieliä !! Emmie niistä enää mitään voi täs vaihees oppia !

No ehkä nyt kuitenki. Sitte joka päivä huomaan ajattelevani: "No, luen sitten huomenna". 

Mutta arvatkaahan (!) Mie lähen kuitenki sinne YLLÄKSELLE ! Ja vielä ÄITIN ehotuksesta ja suostumuksesta. WAU ! Ennen kuulumatonta ! :) Meen sinne siis tostaina bussilla ja tulen äitin ja isän kyyvillä sit takas.

Meinaan vaan panikoija tuosta bussiin nousemisesta ! Pelkään, että ku oon oottamassa sitä siinä matkan varrella nii se bussi ajaa vaan ohi ! Onko kellään muulla sellaista ongelmaa, että pelkää vieraita busseja ? Mulla on aina linja-autolle (esim. SKIbussille) mentäessä ihan hirveen kipiä maha ja vielä pitkään sen jälkee, ku jännitän että kerkeenkö siihen. Ihan eri tilanne on sellasten bussien kohalla, jotka kulukee normaalisti ja joita enennenki oon käyttäny.

Tulin hetki sitten ystäväni Suvin kanssa uimasta ja olipa taas niin ihmeellinen uintikerta. Monitoimiallas oli täynnä jotain turkkilaisia miehiä, jotka koko ajan kyyläs meitä ja yrittivät kovasti ottaa kontaktia meihin. Siinä vaiheessa ku ne rupes yrittää jutteleen meille näimme parhaaksi poistua. Meitä kuitenki palelsi niin paljo, että meijän piti lähtä saunaan. Mutta sen jälkee oli vielä kylmempi ja oli pakko lähtä monitoimialtaaseen.

No ku oltii menossa sinne, niin huomattiin että se yks niistä miehistä ällöin oli tulos pois sieltä altaasta, nii hypättiin täysillä siihen vieressä olevaan altaaseen piiloon sitä.. Se meinas nähä meijät ja YÄK, hyi kuvotus. Miks ne ei voi käyttäytyä ku aikuiset ihmiset ? Luulis ton ikästen miesten tietävän miten uimahallissa käyttäyvytään. Huh. No onneksi selvisin sieltä hengissä (sellasen nauramisen jälkee se ei oo nimittäin ihan itsestään selvää). Kuitenkin kämpille tullessani huomasin ostaneeni vähän liikaakin herkkuja.. "No tässä on osa sinne bussimatkallekin.", lohduttelin itseäni, mutta silti tuntuu edelleen ilkeältä. No kerran tässä ollaan lukulomalla ! :D

Ps. Kohta sekin ohi. Maanantaina äidinkielen esseekoe.. (!) 

JK. Kuvat viime vuonna otettuja kuvia hiihtolomasta. Kuvat on siis pokkarikuvia. :)

Korvaavaa työskentelyä

Astun Haraldiin (viikinkiravintola) kello 17:00: Sisälläni on hassu tunne; "Tää EI voi olla totta!" Aivan kuin matkustais jonnekkin ajassa taakse päin. Käytävän varrella jököttävät tulisoihdut toivottavat minut tervetulleeksi aikaansa. Kaksien rappusten jälkeen huomaan huulieni vähitellen muotoutuvan soikion muotoiseen hämmästys ilmeeseen: Seinät, katot, lattiat, pyödät; kaikki täynnä mitä ihmeellisimpiä viikinkiaikaisia esineitä ja koristeita ! Vastaani kävelee viikinkiasusteisiin pukeutuneita tarjoilijoita ja tunnen itseni hölmöksi paksuissa ulkovaatekerroksissani.

Työasuni päälle pukemisen jälkeen kiiruhdan keittiöön ja tunnelma lasahtaa. Ei keittiössä sinänsä mitään pahaa ole, mutta tiskinurkkaus näyttää kauhistuttavan pieneltä. Aivan toista, mihin olen edellisessä työpaikassani tottunut (sak. gewöhnt). Illan aikana tämä hieno ja ihmeellinen viikinkityyliä edustava astiasto (miekkoja, kiviliuskoja, puupölökkyjä sun muuta) osoittautuu hyvin epäkäytännölliseksi: Osa astiosta ei meinaa mahtua koneeseen, osan kohdalla taas pinoaminen tuottaa ongelmia. "Hei, nyt on hyvä tilanne, paikat siistinä pöyvät puhtaina." ja kohta ne on taas täynnä.

"Sinne meni neki!", totes Aune-Kerttu uskonnonkirjaa etsiessään..

Painaviakin nuo astiat ovat. "Tämähän käy kuin urheilusta", tuumaan työkaverilleni ja saan vastaukseksi hymähtelyn tapaista huvittautuneisuutta. Kädet alkavat väsyä ja jalat pettää. Croksitkaan ei kauheen käytännölliseksi osoittaudu: koko ajan saa pelätä, että kohta liukastuu ja lyö pään.

Kello 00:00 töistä lähdettyäni ja n. vartin päästä kämpälle savuttuani joka paikkaa kolottaa: Jalat eivät meinaa enää kantaa, eivätkä kädet totella. Eikä ilkeä jomotus käsien monissa viiltohaavoissa sitä tunnetta yhtään paranna. Venyttelen ja painan pääni tyynyyn. Yöllä herään kauheaan jalkasärkyyn ja alan venytellä, jossain vaiheessa uni tulee. Aamulla kello 8:30 herätyskelloni soi ja keskeyttää maailman ihanimman uneni, ja köllin sängyssä vielä tunnin verran. WC:hen huoneestani kiiruhtaessani huomaan, ettei kädessäni ole voimaa edes oven aukaisemiseen, joten otan toisen käden avuksi painamaan kahvaa.

Kun kello 17:00 kiiruhdan taas keittiöön, työtoverini huomaavat leveän hymyni ja hilpeän mielialani (jostain syystä olen hyvin iloinen) ja eräs toteaakin: "Minäkö luulin, että minä olen aina iloinen." Alku näyttää lupaavalta, mutta siinä hyräillessäni ja kiireen pitämisen lomassa huomaan, etten tulisi välttymään tiskiVUORELTA. Tottahan toki se on realismia. 

Koko päivänä en ole kerennyt edes kelloa katsoa, ja kun viimeisiä sonnan rippeitä lattialta laastessani kysäisen sitä työkaveriltani ja saan kuulla kauhistuttavan totuuden: 

"Se on kohta puol 2." 

-"MITÄÄÄÄH?" 

-" No joo, sanoppas muuta." 

-"No joo, mie arvelin että se vois olla jotain puol 1!" 

Ajan kanssa on kuitenkin elettävä, mutta kun puolelta töistä lähtiessäni, 

huomaan ettei kaikki ajatelleet ihan samoin kuin minä. 

Kaupunki kuhisee ihmisiä ja kaikki tien vierustat on täynnä humalapäissään hoipertelevia ihmisiä. Vetävät päänsä täyteen heti perjantaina. On siinäki elämää. Poliisiautokin on näkemäni perusteella saapunut paikaille rauhottamaan tilannetta. Lähestyessäni kämppää, yritän ohittaa pojan, joka hoippuu keskellä tietä (, jolloin on vaikee tietää kummalta puolelta lähtee sitä ohittamaan). Ohittaessani hänet hipaisee hän melkein pyörääni siinä niin hoiperrellessaan.

Kämpän suihkussa huomaan, kuinka ihanaa on saada käydä lämpimässä suihkussa ja tuntea, kuinka lika valuu viemäristä alas. Myös venytelemisen tuoma tuska ja rauha lievittävät työn tuomaa rasitusta ja hektisyyttä. Kello 03:01 suljen silmäni uupuneena venytyksille ja rankalle työpäivälle.

Nyt tässä koneella istuessani huomaan/muistan, etten ole syönyt 22:een tuntiin mitään, lukuunottamatta töissä juomaani fantaa ja pari äsken nappaamani karkkia. Joten minusta todella tuntuu siltä, että minun on tosiaan aika lähteä aamupalalle.