Pelekääkkö nää Jellonia ?

Haa, tässä on menny viikko reissatessa. Keskiviikkona oli siis very serious VAKAVA-koe ja sen jälkee junamatka Tornioon. Ja mikäs sen ihanampaa ois ollu ku olla lasten kans ! Ne on niin välittömiä ja sulosia. Oikeesti niin huippu fiilis tuollasen reissun jälkeen, ku saa oikeesti tuntemaan ittensä tärkeeks ja saa jotain sisältöä elämään. Sitten ku huomaa, miten ittestä on hyötyä jollekin. Ei vaan jotain konkreettista apua vaan ihan puhumista ja yhdessä oloa. On vaan ainaki huomannu, että on nuo siskot aika tärkeitä.

Perjantaina katsoin ensimmäistä kertaa tänä vuonna jääkiekkoa. Ensimmäisen erän ja Granlundin ilmaveivin katsoin vielä ihan näytöltä, mutta toisen ja kolmannen erän maaleista riitti vaan tieto, että kuka ne teki ja millon. Suomi voitti siis Venäjän 3-0. Suomi oli ansainnut siis finaali paikan ja odotin jo seuraavaa peliä.

Lauantaina saatiin nähä jopa ihka oikea tulipalo, joka syttyi siskoni pihalla, hänen ja miehensä polttaessa kuivia risuja ja lehtiä. Tuli vain levisi, eikä ollu hädässä muuta mielessä, ettäkö palokunta paikalle ja äkkiä. Lasten kanssa seurattiin jännityneinä, kun siskoni ja hänen miehensä yrittivät epätoivoisesti savun keskellä saada kasteltua paikkoja, ettei tuli pääsisi leviämään pitemmälle. Minua pelotti ja hirvitti siskoni ja hänen mahansa asukkaan puolesta, mutta lapset eivät turhia kauhistelleet: "Nyt me ollaan nähty ihan OIKEA tulipalo!" :D Se oli aika koomista, vaikkakaan sen aiheuttaja ei kylläkään.

Ps. neljän edellisen kuvan kuvaajana toimi Pilvi Hyväri

Seuraavana päivänä saatiin lukea sitten lehdestä, että lauantaina palokunnilla oli koko suomessa ollu melekonen kiire koko ajan. Tulella ei siis ole leikkimistä.

Sunnuntaina seurattiin sitten jääkiekon finaalia jo Hputaalla, jossa tunnelma oli katossa toisen erän viime sekunneilla. Kun Suomi rupes kolmannessa erässä paukuttaa maaleja peräperää, oli tunnelma pikemminkin hurjistuneenyllättynyt ja epätodellinen. Tämä oli uskomatonta. Maaleja sateli ku pisaroita taivaalta, Ruotsi latistui ja luovutti aivan liian aikaisin. Suomi voitti Ruotsin 6-1 ! Ruotsalaisten hymy oli poissa.. Heidän vahamaiset ja latteat ilmeet herättivät sekä naurua, että myötätuntoa.

Kuitenkin tuo Ruotsin molaaminen ja niiden lippujen polttaminen kaduilla meinaa ottaa vaan pattiin ! Eikö se oo tärkeintä, että me voitettiin 16 vuojen jälkeen ? Mitä yks Ruotsi, joka on voittanu mm kultaa jo ties monta kertaa ? Maan lippu jotain tosi isänmaallista, pyhää ja arvokasta, ettei sillä minun mielestäni ole mitään mieltä leikkiä. Se ei aiheuta, mitään muuta kuin lisää eripuraa maidemme välille. Ja syövyttää jo entisestään huonoja olevia välejämme. Säälittävää, erittäin anteeksiantamatonta ja ajattelematonta !

Ainiin, unohdin melkein kertoa, että pesin rakkaan nalleni ennen Tornioon lähtöäni ja jätin sen kämpille kuivumaan. Täällä kämpillä se sit hartaasti ootteli minua. Se oli niin polonen ku laitoin sen tuonne koneeseen, se katto mua silleen: "Et kai sie oikeesti aijo laittaa mua tänne.."

Tänään on tiistai ja minun oli tarkotuksena tulla siivoamaan tämä kämppä, lähettää muutamia kuvia SRK:n kuvapankkiin ja käydä ostamassa vihdoin liikkeeseen saapuneet yo-kenkäni, joten taidan lopettaa tältä kertaa. See ya !