".. sen merkiksi pyydän teitä laittamaan ylioppilaslakin päähänne."

Nyt sitä on virallisesti saatu painaa lakki päähän ja kutsua ittiä ylioppilaaksi. Ylioppilaslakista tulikin mieleeni eräs löytämäni runo:

Olet tänään painanut päähäsi valkolakin.
tunnustuksena uurastuksesta,
osoituksena menestyksestä
ja todisteena saavutuksesta.

Juuri sinä itse osaat,
pärjäät ja pysyt.
Olet selviytyjä.

Valkkolakki on elämässäsi
mukana muistuttamassa
elämän viisauksista,
joita keräät mukaasi.

Ajan myötä valkoisen pintaan tarttuu tahroja,
mutta perustana oleva valkoinen pohja pysyy.
Tahrat kuvaavat epäonnistumisia,
kovia kokemuksia elämässä,
joita varmasti tulee,
mutta perusluottamus selviämiseen,
usko tulevaisuuteen säilyy.

Keskellä mustaa nauhaa on lyyra,
se on äidin syli, kodin lämpö,
joka on sinulle sydämeen sijoitettu,
kuljitpa kuinka kauas kotoa tahansa.

Lakin kiiltävä heijastelippa suojaa sinua
liialliselta auringon häikäisyltä.
Vaikka menestyisit elämässäsi
taivaita hipovien unelmien saavuttamisen ohikin,
löydät itsestäsi aina ylpeyden hetkelläkin
tervettä nöyryyttä.

Pieni kuminauha lakissasi auttaa
lakkia pysymään päässäsi myrskynkin raivotessa.

On sinusta kiinni, miten lakki tai

viisaudet pysyvät mukanasi.

Pidä itsestäsi huolta.

Juhliani saapui viettämään yllättävän monta ihmistä, joten melutason noustessa joutui korottamaan ääntä ihmisten kanssa keskustellessa. Jo illalla huomasin sen vaikutuksen: kurkkuani poltteli aika tavalla. Seuraavana päivänä ääni lähti vasta puolen päivän jälkee hieman kulkemaan ja pystyin taas keskustelemaan vieraideni kanssa.

Maanantaina oli ääneni täysin kaputt. Harkitsin jo ottavani käyttöön paperilaput, joihin kirjoittaisin sanottavani. Huh. Ääneni ei ole vieläkään täysin palautunut ennalleen.

Tiistaina olikin sitten kesän ensimmäinen hellepäivä ja oli oikeesti tosissaan kuuma. Puolen päivän jälkee lähdimme siskojemme ja heidän lastensa kanssa Ainolan puistoon viettämään aikaamme ja juomiset tekivät todella tehtävänsä ! Illalla äiti sitten kärräsi minut kämpille.

Aurinkorasva kelpasi.

Sorsat, lokit ja pulut saivat osansa ravinnosta, kuivuneista leivistä, joihin harvojen ihmisten hampaat enää olisivat pystyneet.

Aamulla sitte heräsin yheksän aikoihin ja huomasin nukkuneeni 11 tuntia kuin tukki ikään ! Olin kyllä ihan TÖÖT. Aamupalan jälkeen päiväni alkoi hääkuvien muokkauksella (olin tuossa about 3 viikkoa sitten kuvaamassa valokuvaajaystäväni kanssa eräitä häitä.). Kommelluksitta ei tämäkään kuvaus onnistunut. Osa kuvistani oli tuhoutunut.. Vaikka olin apulaiskuvaajana, ei minun olisi saanut tehdä tuollaista virhettä.

Ei riitä sanat kertomaan kuinka tyhmäksi tunnen itseni. No onni onnettomuudessa, sillä en ollut ainoa kuvaaja - silti harmittaa !

Lämsäjärvi unohdutti tukahdutti surkean ja alakuloisen oloni, kun sain uida, höpöttää lasten kanssa ja loikoilla aaringossa. MAHTAVA päivä ! Ps. juomista olisi saanut olla enemmän.

Haluan vielä ilmoittaa, että kuvia tulee kyllä, kunhan ystäväni Pilvi saa yo-kuvani laitettua kuntoon ja lähetettyä minulle. Koska yo-kuvat nyt tällä erää puuttuvat, laitan pari otosta häistä.