Hyvä haltia, vai mikä ?

Eilen pääsin, päädyin tai oikeammin sanottuna jouduin kaupungille ihan sitä aikaisemmin suunnittelematta. Olin päivän miettiny kuinka ihmeessä saan itseni raahattua kaupunkiin Stockmannin palvelupisteelle hakemaan uutta OuluCardia sillä vanhani on teillä tietämättömillä. Siinäpäs tulikin ilmi, että minun olisi mahdollista päästä perheen äidin kyydissä kaupunkiin ja sieltä pois. Työpäiväni jälkeen sovimme, että lähtisin hänen mukaansa.

Minun oli siis tarkoitus vain käydä hakemassa kortti ja ostamassa Top-Sportilta Aapolle korvatulpat. Heti palvelupisteelle kävellessäni huomasin, ettei suunnitelmani jäisi siihen sillä joka puolella silmänkantamalla näin Ale-kylttejä ja jokaiseen kirjoitetun: "50%"... Ehkä mun olisi siinä samassa vain pitänyt sulkea silmäni, ohjata askeleeni saman tien hissin ovesta takaisin sinne mistä olin tullut ja haparoida kaupasta saman tien ulos. Olisihan minun sentään pitänyt ajatella edessä häämöttävää Sveitsin matkaani.

Eivätpä muutkaan välttyneet minun kokemasta 50%-hurmastani sillä soittelin ties keille kaikille, että olisiko hänellä mahdollisesti tarvetta sellaiselle & tällaiselle. Tunsin itseni eräänlaiseksi hyväksi haltiaksi. Sain yllättävän paljon aikaan kahdessa tunnissa. Eikä se tuntunut vielä miltään. Olisin voinut jatkaa shoppailua ties kuinka kauan, ellei ulkoiset pakotteet, kuten rahan puute ja ystäväni kutsu kämpällensä olisivat kiiruhtaneet minua rientämään.

Päädyimpä vielä shoppailun päätteeksi erään ystävällisen vanhemman pariskunnan johdattamana ennakkoäänestyspaikalle äänestämään "sitä oikeata henkilöä", jonka pariskunnan miespuolinen henkilö kehotti minua tekemään.

Päivästä kehkeytyi aivan mainio ! Olin niin onnellinen ja iloinen, kun kerrankin tuntui siltä, että olen saanut jotain aikaiseksi. Kiitos myös Millalle ja Päikille, illan mahtavasta päätöksestä ja mainiosta juttu seurasta ! Illan aikana käytiin läpi sekä politiikan että sydämenkin asiat.

Lauantaista ja sunnuntaista kuulette vielä. Kuviakin luvassa ! Sen verran voin paljastaa, että kielillä puhuttiin. Good night.

Mistä tuntee joululoman ?

Niimpä, mistäpä mistä. Siitä ainaski, et ei oo kiire minnekkään. "Aikuisten joulu" kun vielä oli, niin pukin tuloon hautausmaaltakaan ei ollut kiirusta. Loman tunnistaa myös siitä, että väsyttää ihan MIELETTÖMÄN paljon. Kuitenki vaik yrität mennä ajois nukkumaan, jostain syystä torkut sinne kahen, puol kolmen kieppeille.. Sit heräät kahelttoist seuraavana aamuna ja ihmettelet mites sitä on näinki myöhään nukkunu..

 Taiteillut minä itse :)

Onneks on sentään arki ja työ, jonne palata ja tipauttaa ittensä taas maan pinnalle. Joululomalla en ole paljon aikaa liiennyt koneen käyttöön, saati uusien postauksien miettimiseen tai blogini päivittämiseen. Siitä sen tuntee - nimittäin sen joululoman.

 "Näil syömisil pärjätäänki sitte vaikka kas vuotta!"

Uus vuoski tärähti tos päälle ja sen myötä myös rahaa taivaan tuuliin. Hetken riemusta, räiskeestä ja ihalusta kai sitä maksaa mitä vain. Kai siinä on aika isona pointtina se rutiini ja se kuuluisa traditio eli perinne. Miten sitä muuten tuollaseen hössötykseen sortuis.

 Kuka se tässä sitte olikaan se KINGI ?

 Holmat sai lahjaks pelin nimeltä 7 wonders ja kyllä vaan SUOSITTELEN lämpimästi.

Hyvää uutta vuotta 2012 rakkaat ihmiset ja blogini lukijat ja seuraajat !

Nyt sitä on tosiaan palattu maan pinnalle tai oikeammin sanottuna kämpän hyytävälle lattialle, sillä tänään tämän pitkän ja rentouttavan (ainii, sen piti olla) joululoman päätyttyä oli tämän vuoden ensimmäinen työpäivä. Voitte hyvin kuvitella kuin hyytävän kylmä kämppäni on yli kahdenviikon asumattomana olon jälkeen. Hyrr.. Mittari näyttää tälläkin hetkellä vaivaiset 15,4 astetta. Onko tuo nyt ihmisasumuksien tavallinen lämpötila, mitä ? Koko ajan saa olla lisäämäs vaatteita. Viime yönäki jouduin turvautumaan fliisihousuihin ja Aapolta joululahjaksi saamaani hykerryttävän ihanaan ja lämpimään vilttiin, jotten paleltuisi yöllä kuoliaaksi.

Lomasta lomaan, kellä on seuraava loma jo tiedossa ? -En tiedä yhtään teistä, mut minulla nyt ainaki on. Varattiin siskonlapseni ja parhaan kaverini Sofian kanssa liput Sveitsiin maaliskuun alusta ! Jihhuu !! Kauhee matkafiilis iski. Ja nytkö pitäs jo ruveta miettii, mitä pakkais matkaan :P Noo, eipäs sitä viel ehkä. Jospa huomenna.. (?)

Ps. laittakaapa sitä kommenttiakin tulemaan KIITOOOOSSS ! :D Näin uuden vuoden kunniaksi katsoss.. :D

Nyt se saa tulla

Niin, joulu nimittäin; mieli iloinen kuin peipposen ja kaikki valmiina suurta juhlaa varten. Lahjat ostettu ja paketoitu. Kortitkin lähetelty. Mikä fiilis ! On se huippua tuntea ittensä tontuks ees pariks tunniks. :D Asuntoni kylläkin huutaa siivoamista. Jospa tästä kohta. Mutta hei, sitä ennen kerron hieman sählinki-, mutta erittäin IHANASTA viikonlopusta siskoni luona Torniossa.

Vietimme muutamien siskojeni, heidän lastensa ja Aapon kanssa siskoni Katin ja hänen lapsensa Hillan syntymäpäiviä pikkujoulun merkeissä. Lauantaina oli kuitenkin luvassa lastenhoitoa. Siitä riittää kai kuvaamaan nämä pari sanaa: Örk, vää-vää-ää-ää, örk, valkopippurit, vessa, Toljanteri, uni, uskomaton hiljaisuus. Onneksi kuitenkaan tauti ei ollut iskenyt minuun, vaan hoidokkiini. Kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti ja hyvin, kun hänen vanhempansa saapuivat ja pelastivat tilanteen. Iltapala ei oikein maistunu.

 Sunnuntaina laulettiin PALJON !

 

Sunnuntai kului aikalailla syömisen merkeissä: Kun edellisen syömisen tiskit oli selvitettty, olikin jo uusien herkkujen syömisen aika. Mainittakoon, että maistoin (ja jopa oikeesti tykkäsin) ensimmäistä kertaa oikein hyvää makeata joululeipää, jonka päälle sivelin savulohitahnaa !! Ai että, tulee ihan nälkä ku ajatteleekin. Jospa tässä kohta söisi..

Häkeltymiseni oli erittäin ärsyttävää, kun näin taas siskoni Katin tekemän nukkekodin uudet tavarat ! Mua kertakaikkiaan ärsyttää, kun se on jotain sellaista, jota pieni pääni ei voi yksinkertaisesti ymmärtää ! Tässä se nyt on kokonaisuudessaan iltavalaistuksessaan. (Itse nukkekotia ei ole vielä tehty, eikä se siskoni sanojen mukaan ole kuin "vasta alkutekijöissään")

Joulu saapuu portin luo

Niin se on muute saapunu munki kämpille. Koko päivän kestäneen IKEA:n reissun (,jolta ei pitäny ostaa mitään) jälkee huomasin tuhlanneeni taas ihan ylimalkaisen paljon rahaa. Sitä kun ei ole törsättäväksi. No saimpa ainakin itseni hyvälle tuulelle seuraavana eli itsenäisyyspäivänä, ku sain vihdoin kämpälle ihan oikeesti joulusen tunnelman: Punainen verho, kynttilät, kynttiläkupit ja punainen (ja iki-iki-ikioma) kynttelikkö !

Joulusen tunnelman anto vielä maassa hohtava ja valkoinen lumi ! IKEA:lle lähdettäessä ripsi vettä, mutta jo Ii:hin päästyämme lunta alkoi hiljalleen sadella. Kotiin päästyämme olikin maassa ainakin 10 cm lunta ! Huippua !

Oli aika hurjaa nähdä oma sisko Linnan Juhlissa ! Hänenhän miehensä on kansanedustaja. Siinäpä se Linnan Juhlien kattominen sit olikin, ku pääsivät presidentin kättelyn tiimoilta. Hyvää itsenäisyyspäivää itsenäinen Suomi ! Ja onnea rakkaalle serkulleni ja hyvälle ystävälleni Timolle, jolla on synttärit sinä päivänä. Leikittiimpä talven ensimmäiset lumisodatkin siinä illan vieriessä.

Tämä päivä töissä menikin aikalailla tonttuiluksi, kun otin perheen joulukorttikuvat. Tonttulakit loistivat myös ulkona puhdasta lumea vasten ja kamera soi. Laitettiimpa leikkimökkikin julha-asuun jouluvaloin.

Sara 1v.

Kummityttöni Sara täytti 25. päivä 1 vuotta ! Voiii, tuntuu että siitä on niin kauan ku se synty. Silti se on vasta niin pieni. :) Mut onhan sitä itekkin täyttäny joskus 1 v. Siitä se vaan alkaa.

Kummaa, kun monet tulee sanomaan: "Vooii, minä muistan ku olit semmonen pikkutyttö. Tuntuu kuin siitä olisi kulunut vain muutama vuosi." !! Miehän täytän jo 20 ! Kamala ikäkriisi iskee. En tuu enää koskaan täyttämään kahtakymmentä vuotta toista kertaa..

Sara ei tajunnu noist lahjoist mitään. Nautti vaan niin paljon, ku sai huomiota.

Ehkä se onkin tärkein synttärilahja tuon ikäselle. :)

                              Synttäreitä täynnä tää marras-joulukuu vaihde.

                                       20. marraskuuta on Aapon,

                                       25. Saran

                                       27. siskonlapseni Jalmarin,

                                       28. minun ja Aapon kummilapsen Aadan,

                                       1. joulukuuta hoitolapseni ja

                                       6. serkkuni ja hyvän ystäväni Timon syntymäpäivä.

Huh, mitenkä tästä taas selevijää :D

Liitän myös oheen muutaman kuvan Aapon synttäreiltä.

Annoimme Aapolle lahjaksi mm. Angry Birds -pahojen possujen munakirjan.

Aune-Kerttua laiskottaa

Kuka sano, et kämppä pitäs siivota, pyykit pestä, astiat tiskata, asiat hoidettua ja syödä? Kyllä, kyllä Aune-Kerttuseni, kunhan vain saan itseni ponkaistua ylös tästä laiskanlinnasta (=sängystä). Kullalleni aikani valiteltua ja tiuskittua, sekä irvisteltyäni tyynyn syvimpään syvyyteen, päätin todella tehdä jotain: laittaa musiikkitoiveen Rondo FM:ään. Juuri kun sain musiikkitoiveeni päätettyä ja lähetettyä Rondolle, sieltä ilmoitettiinkin: "Ja on illan viimeisen toiveen vuoro..", joka muuten kesti vaivaiset 35 min ! Jotain korvien rääkkäys -musiikkia. Kai se mun toive esitetään sit ens vk perjantaina..

-No samako tuo The Breaking of the Fellowship on kuunnella koneelta. Ja niin kuuntelin. Saimpa itseni jopa levittämään pyykit narulle, laitettua uuden koneellisen pyykkiä koneeseen, syötyä ja jopa siistimään asuntoni ! WAU. Tuo hermoilu siis tepsii (, kunhan siihen ei jää asumaan).

Työpaikalleni saapui tänään odotettu käärö, kera onnellisen, mutta väsyneen äidin. Eivätpä näppini kauan jaksaneet syyhytä, vaan nappasivat lapsukaisen minun hellään huomaani. Perheen ex-kuopus istahti nurkkaan ja näytti hapanta naamaa: "En ikinä, ikinä tuu kattomaan titä vauvvaa.". Tuokin elämänvaihe on vain elettävä, voi toista.

Kuka puhukaan lumesta viime postauksessa ?

Miksei sitä näy missään ?

Musta on maa ja niin sileä, et monella on varmaan pylly kipeä.

Päätin kuitenkin säästää itseni siltä kokemukselta, joten hyppäsin (30 min kylmällä ja uskokaa tai älkää märällä pysäkillä odotettuani) bussiin ja jätin minulle rakkaan ja kaikin puolin kadehdittavan pyöräni töihin odottamaan noutajaansa.

Saa kai raukka odottaa maanantaihin.

Lunta tuli sitte kertarysäyksellä !

Nautin, nautin, nautin x 100 ! Siis lumesta. Superkivaa. Ette tajuu kuin rassaavaa on lähtä lasten kans ulos, ku jouvut ensinnäkin väen väkisin saaha lapset (ja itsenikin) pukemaan vaatteet ja pesemään hampaat ja sitte vielä yrittää keksiä niille tekemistä jossai märässä ja ankean näkösessä puistossa, jossa itelläki ahistaa. Entä sittekö on lunta ? Voi vitsit, hyvä että ees itellä pysyy pöksyt jalassa ! :D

Rakastan lunta.

Tee mitään tuol Mobiili bloggerilla ! Ihan turha. Muutenki rasittava kirjottaa tuolla puhelimella. Hyvä ku jaksaa ees facebuukkailla sillä.

Kävimme ystäväni Pilvin kanssa tuossa kaks viikkoa takaperin studiolla kuvailemassa. Eihän siel kokonainen päivä tunnu missään. Mutta jotenki tätä amatööriä väsytti tää puuha niin paljon, et uni voitti melkein heti sieltä palatessamme (psst. nukahin matolle). Ehkä olin saanut liikaa kaikkea uutta tietoutta studion hienouksista :D Oli se kyl aika pakkaus yheksi päivää.

Ps. Studiolta ottamista kuvista kuulette vielä. Niitä on tulossa aimo pläjäys lisää..

Tässä nyt joku päivä pitäs kuulemma ottaa 1-vuotiskuva suloisesta kummitytöstäni. Mutta missä Studio ? Tämmösenä amatöörinä värkkään sen tänne minun yksiööni. Vähän jotain rekvisiittaa, valoja ja muuta, niin -TADAAA - Studio on valmis !

Mutt hei jatkossa päivittelen tätä blogiani useammin, ku ostin uuen koneen (,joka muuten toimii ihan mainiosti!) nii kaikki tulee niinku siivillä. Tämäkin. Nyt vaan vois tehä jotain muuta ku istua koneella.