"Seikka on saletti", sano The Joulukalenterin Olli, kun vaimolleen vastas. Mie kuitenki vastasin/totesin sen tuosta otsikosta. En tiiä onko sitä sitte teillä tietoo, miks niin on. Voin paljastaa, että tuo juhliminen tuntuu ihan mahassa puntarissa asti.
On täs pitkin viime viikkoo syöny omista juhlista jääneitä herkkuja, vaikka olisi periaatteessa pitänyt paastota ajatellen tulevaa viikonloppua. Viikonloppuna tuli siis TAAS syötyä. Lauantaina siskonlapseni Joosepin ja sunnuntaina siskonlapseni Tapion rippijulissa tuli herkuteltua vähän enemmän, mitä maha olisi sallinut. Ei se kuitenkaan räjähätänyt, mutta vielä pahempaa - pullistui. En oo uskaltanu astua puntarille asti, mutta olen yrittänyt toivottomasti tehä vatsalihaksia ja käyä uimassa - Jos ne kilot tästä..
Juhlavaatteilla on muuten kätevä pelata jalista.
Asiasta kukkapurkin pohjalle, mulla oli eilen ihan hirveä päivä, kauheista kauhein.
Kaikki meni pilalle. Kone hylki mua jostain syystä niin urakalla, että mielihalut heittää kone parvekkeelta alas kohos vaarallisen korkealle. Sittekö mulla oli niin hirveä nälkä, eikä mulla oo rahaa käyä ostaa ruokaa, nii voitte kuvitella kuin toivoton olo sillon tulee. Kuitenki muistin, et heiii, onhan mulla kaapissa makarooneja ja pakasteessa jauhenlihaa.
Siinä rippijuhlakuvien laiton ja koneen lagailun ohessa rupesin tekemään itselleni ruokaa.
Vesi valu kielelle pelkästä ajatuksestakin.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kun sain jauhenlihamaustepussin käteeni.
Ehkä kädessäni ja mielessäni oleva miinusmerkkinen magneetti hylki pussia niin paljon, että se liuskahti kädestäni...
Luonnollisesti ja refelksin omaisesti yritin napata pussin matkalta maahan, mutta ehkä olisi kannattanut antaa sen vain pudota. Sillä samalla kun yritin napata pussin ilmasta, käsivarteni osui paistinpannun kahvaan ja kuului kauhea KLONKS - ja kaikki jauhenlihat olivat seinillä ja lattialla - paistinpannu keskellä lattia alassuin.
Vaatteet olivat myös saaneet osansa täsä suuresta herkusta ja kun huomasin sen,
riensin jalkapohjat rasvasta lipsuen kylpyhuoneeseen ja onnistuin vielä saamaan rasvajäljet pois mekostani.
Nälkä oli kuitenkin niin suuri, etten ruvennut paistamaan uutta satsia, vaan poimin isoimmat köntit varovaisesti lattialta. Jätin siivouksen syömisen jälkeiselle ajalle, sillä nälkäisenä ei ihmisestä ole mihinkään.
Kuvien laitto ja kone antoi sen verran peräksi, että 11 tuntia jatkuneen kuvien muokkauksen jälkeen pystyin vihdoin jättämään koneen konvertoimaan kuvia sillä aikaa, kun läksin viilettämään aivojani ja pehmentämään mieltäni Raatin uimahalliin.
Mieli olikin paljon virkeämpi, kun olin saanut antaa aikaa itselleni - en kuvilleni.
Huhhuh. Sitä ollaan sitte tänää taas istuttu koneella ja yritetty saada kuvia siirrettyä Dropboxiin.
Haluaisin tietää, onko teillä mahdollisesti ollut hullunkurisempia ärsyttävämpiä kokemuksia ?
