keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Tapahtuuko näin todella?






Kävin eilen katsomassa rakasta siskon lasta syöpäosastolla. En olisi ikinä uskonut, että joskus vielä tulisin katsomaan pientä rakasta lasta sairaalaan näinkin vakavan sairauden takia. Ihminen vain aina ajattelee, ettei minulle voi näin käydä, ei minun perheelle, ei minun lähipiirissäni, ei minun elämässäni. Suru on aina läsnä jonkun elämässä — se on todellisuutta. 

Rukouksin ja lämpimin ajatuksin toivomme kaikki voimaa ja terveyttä lapselle sekä koko perheelle! <3


Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.

Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi sitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpien aikojen hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun sinua eniten tarvitsin."

Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua.


Lisäksi sain tänään puhelun Oulunsalon seurakunnalta, jossa ilmoitettiin, että Oulunsalon seurakuntatalo (, jonka piti olla hääjuhlapaikkamme) on laitettu käyttökieltoon sisäilman huonon laadun vuoksi (home). Tosi jees joo. Läheppä sitte ettii jostai jotai muuta yhtä avaraa, hyvällä keittiöllä ja sijainnilla varustettua ja ennen kaikkea ilmaista hääjuhlan viettopaikkaa  no can do, oikeesti.

Ei tällästa voi tapahtua  muuten kuin satuhäissä.

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"

Tove Jansson: Taikatalvi

5 kommenttia:

  1. Voi ei, lapsi raukka! :( Paranemisia hänelle!
    Ja tsemppiä hääpaikan etsimiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Tulee hienoinen epätoivo ton hääpaikan suhteen..

      Poista
  2. Meijän kotona on tuo sama jalanjälkiruno jääkaapin seinässä, hyvä runo! -milla

    VastaaPoista
  3. Näitä vain näyttää tapahtuvan meidän suvussa. Jo kolmas lastenlapsi vakavassa tilanteessa yksi niistä on enkelinä. Elämää on aina vaikea ymmärtää, mut asiat on vain hyväksyttävä ja porskutella eteenpäin. Raskasta, mut meidänkin perhe selvisi (yksi vuosi meni ettei muista muusta elämästä mitään) olen selvinnyt ja toivon kovasti et rakas siskonikin perheineen selviää <3. Tsemppiä hääpaikan etsimiseen, huono juttu, toivottavasti löytyisi paikka missä teitä kyyhkyläisiä juhlitaan <3 :-D terv. Reeta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämässä on hyväksyttävä se, mikä vastaan tulee. Ei voi noin vain lopettaa elämistään, täytyy vain jatkaa eteenpäin ja luottaa tulevaisuuteen. Tämä on tärkeätä myös oman psyykeenkin kannalta. Kyllä me kaikki jaksetaan, kun tuemme toisiamme ja pidämme itsekukin toisistamme huolta! <3

      Kiitos, paikka järjestyi Kiiminkin seurakuntakeskuksesta. Aika kaukana Oulunsalosta, mutta ei voi valittaa. :) Kiva paikka tuokin. Kesällä juhlitaan. ;) <3

      Poista

Sinä, joka et omista google-tiliä tai muuta profiilikenttässä mainittavaa tiliä, voit myös kirjoittaa kommentin joko nimettömänä tai halutessasi haluamallasi nimimerkillä. Se onnistuu niin, että

- kirjoitat ensin sanottavasi alla olevaan tekstikenttään
- valitset "valitse profiili" kohtaan Nimi/URL-osoite
- kirjoitat haluamasi nimimerkin tekstikenttään ja jätät "URL-osoite"-kentän tyhjäksi ja painat "jatka"
- Ja sitten painat vain "lähetä kommentti" ja kommenttisi on nähtävissä!

Suurkiitos kommentistasi ! :)