Hulinoita ja laiminlyöntiä

HUHHUH !! Rankka viikko. On ollu tosiaan niin paljon häppeninkiä, etten oo kerenny olla ees kämpillä, saati lähettää uusia blogiviestejä. Haluan esittää SUURET pahoitteluni ! On tuntunu olo koko ajan jotenkin laiminlyövältä, ku ei oo saanu mitään aikaiseksi viikko sitte lauantain jälkeen ! 

Olin siis viikko sitte elämäni ensimmäisissä ja virallisissa tilauskuvauskeikalla kuvaamassa erään kauniin hääparin häitä Ii:n kirkossa. Siihen liittyviä kuvia ja tunnelmaa on tiedossa seuraavissa blogauksissa..

Sunnuntaina katoin sitte HELA dagen ruotsinkielisiä lastenohjelmia, (mm. mumindalen!!) joista päähän jäi erityisesti soimaan: "Kom och lek häst med mej!" :D Maanantaina aikasi sitte ylös ja kuuntelemaan ruotsia ! Kuuntelu tuntu kohtuun helpolta, ja tunnelmat kokeen jälkee oli ihan lepposat. Vasta ku ope sano, että erään avokysymyksen vastauksessa olis pitäny mainita pyörivä katsomo (?), nii rupes vähän mietityttämään..

Kuuntelun jälkee tulin sitte kämpille kuuntelemaan saksankielistä YLEpuhe radiokavnavan tapaista "Inforadio":ta ja käsittelemään lauantaina ottamiani hääkuvia. Kieli oli hieman haastavampaa kuin niissä lastenohjelmissa (Mistähän seki johtu?). Kanavasta jäi eniten mieleen eräs mainos, jossa mainostettiin jotain kukkakauppaa, jossa oli kimput alennuksessa ystävänpäivän johdosta. Illalla lähettiin syömään Linnanmaan Baabel nimiseen pitseriaan syömään kebabia ystävänpäivän kunniaksi. Sainkin sitte sieltä kämpille mukaan Timo serkkuni, jonka äiti ja isä hakisi hänet meidän Oulunsalon kotoa tullessaan. Ilta meni mehua litkitellessä, kovia keksejä naposteltaessa, blokusta pelatessa ja jäätävää läppää heitellessä ! :D Oikein huippu päätös ystävänpäivälle !

Mua vähän runoilutti ystävänpäivänä.

Saksan kuuntelun oli määrä alkaa 10:45, ja kun saavuin meluisaan ja täpötäyteen kouluun rupesi pelottamaan: "Entä, jos se kuuntelu on jo ollu aikasemmin aamulla, ku eihän täällä metelissä mitään YO kuunteluita voi tehhä!!" Onneksi bongasin saksan opettajani ja kysäisin häneltä, ja hän ilmoitti kuunteluluokan vaihtuneen. Kuuntelu oli kiertelemättä KAUHEA ! "Nyt ne on ylioppilaskirjotukset vaakalaualla", ajattelin. Avoiden vastaukset koostuivat suurimmaksi osaksi oman pääni kehittelemistä tarinoista.

Keskiviikkona oli potkijaiset ja jouvuin lavalle hoilottamaan.. (Wie peinlich!) Potkijaisten jälkeen "päästiin" koristelemaan ja järkkäämään häämöttävää ABIgaalaamme. Ilta vierähti aika pitkäksi, ku jouvuttiin vielä maalaamaan koristeita lisää ja muuta vastaavaa. Saimme myös elää hetken jännityksen lamaannuttamina, kun kouluumme sisälle oli eksyny joku ällöttävä pummi med muovipussi. Onneks se kuitenki näki parhaakseen luikkia ulos, jolloin saimme huokaista helpotuksesta.

Tunnelmia ykkösten järjestämistä potkijaisherkuista..

Abigaala ! "Mahtavaa, mie oikeesti oon nyt tässä tilanteessa !" WUHUU ! Fiilis alko kohota :) Saimme nauttia myös viimeisestä virallisesta koululla nautittavasta ruokailusta. Meijän koululla on aikasemmin ollu perinteenä, että kaikki pukee kasallispuvut päälle, mutta siitä on kai luovuttu sen takia, ettei monella enää ole kotona kansallispukua. Nykyään vaan ne, jotka tanssivat abitanhuja (,joka on myös koulumme perinne) laittavat kansallispuvut päälle. Koska äitini omistaa kansallispuvun, enkä välittänyt siitä ettei kukaan muu, abitanhuajia mukaanottamatta pukeutunut siihen laitoin penkkaripäivänä kuitenkin kansallispuvun päälle.

Tunnelmaa abigaalan tiimoilta..

Rekan lavalle minut kannettiin lumikuningattarena, jolloin kätytössäni oli isosiskon hääpuvun mallimekko, pitkä karvainen kaulahuivi, tiara ja valkoinen valtikka. Ja kun siellä lavalla leikkii lumikuningatarta sellaisissa tamineissa huomaa, että kaikki ei ole niin kuin saduissa: Lumikuningatarta palelee. Olin 99,99 % varma, että sairastun, mutta vältyin kuintekin keuhkokuumeelta ahkerien lämmittäjieni ansiosta. (Minun luokkalainen Karo piti huolen, ettei mulla tullut kylmä lämmittämällä minua sylinsä täydeltä, myös Eriika auttoi minua antamalla ylimääräisen piponsa, jolloin tiara sai kyytiä.)

Penkkariajelun jälkeen äitini toivomuksesta menimme syömään kiinalaiseen.. En ollut koskaan käynyt sellaisessa, joten ajattelin, että joskushan sitä on testattava. Mulla ei ollu hajuakaan, mikä ois hyvää, joten päätin luottaa äidin makuun. Ruuan saavuttua pöytään kauhistuin, sillä se ei näytänyt kovin kiehtovalta. Päätin kuitenkin maistaa ja todettuani sen yhtä karseaksi päädyin nauttimaan salaattipyödän antimista. Ps. äiti sai syyä  kahenki edestä :D

Viikonlopun olinki sitte Haukiputaalla. Ja NYT sitä ollaan taas kämpin seinien sisällä. Olen tänään kaheksasta asti käsitelly nuita hääkuvia (tuntuu, että laiminlyön lukulomaani(?)), joten vasta huomenna alkaa minun oma, henkilökohtainen lukulomani. Ps. Alotan saksasta.

Ppps. Toisin kuin luulin ruotsin kuuntelu meni täydellisesti penkin alle ja saksan kuuntelu meni ÄLYTTÖMÄN hyvin: "Jes, tää oli oikein.. ja TÄÄKI.. Jes tuossaki mää valittin ton oikeen..!!!!" :D

Lisään vielä lopuksi ABIkamman KAIKKI paljastuneet kuvat: