IN GONDOLA

Mitäpäs tästä kertomaan hulvattomasta ei-tarvi-murehtia-kirjotuksista-ajasta. Nousin torstai aamuna ylös kun radiosoittoääneni pärähti soimaan. Hetken siinä maattuani isä soitti ja selitti jotain, että mun pitäisi tulla eri bussilla ja vaihtaa Rollossa Kittilään menevään bussiin.

Arvatkaapa ku vielä unisena ja koko yön painajaisia bussimatkasta nähneenä joku tulee selittämään jotain tuollasta, niin kärsivällisyys pettää. No ei se pahaksi alkanu, vaa repeili vähäsen. Loppujen lopuksi pääsin bussiin ja sain jopa vaihettua bussia turvallisesti Rovaniemellä. Oulusta Rolloon menevässä bussissa luin uskonnon etiikankirjaa, mutta ei siitä meinannu tulla mitään, ku se bussikuski kuunteli koko ajan YLEpuhetta. Mie oon muutenki huono keskittymään, nii vieläkö kuuluu taustalta koko ajan puhetta, nii ei lukemisesta tuu mitään.

Sitte ku mie saavuin Kittilän matkahuoltoon (bussikuski oli ilmottanu n. 30s sitte: "Linja-auto saapuu Kittiän matkahuoltoon. Auto pysähtyy n. 10 min päästä"), nii mun piti varmistaa taaempana istuvalta rouvalta, että se tosiaan oli matkahuolto. Nimittäin paikka näytti pikemminkin hylätyltä vankila-alueelta, ku matkahuollolta. Mennessäni odottamaan tienvarteen hakijoitani huomasin ylhäällä kirpunkokoisen matkahuolto-merkin. Kittilä on todella KITTIlä !

Matkahuollosta päästessäni kurvattiin parin kilometrin päähän erääseen konditorioon siskoni miehen Lohen Markuksen vaalitilaisuuteen. Huvittavaa miten tuo Markus osaa nuo asiat. Niin pätevä ja kaikkea. Vaalitilaisuus oli erittäin valaiseva ja mahanpohjaa täyttävä (Sain nimittäin lihapiirakkaa, kääretorttua ja sipsipussin, josta sain napostella matkaevästä autossa taas matkustaessamme).

Seuraavaksi matkustimme Markuksen ja hänen perheensä + minun äitin ja isän kanssa Levin kylpylään. Ai että, oli niin mahtava päästä nautiskelemaan pitkän linkkumatkan jälkeen. Se mökä ei vaan meinannu antaa mun korvien levätä ja kauhuissani huomasin tuntevani sielä kaikuvat kappaleet, sillä ne olivat pyörineet monta kertaa läpi työpaikallani. Pakenimme mökää ulkoaltaaseen, jossa sitten viivyimmekin jonkun tovin. Myöhemmin (kun ne hieman vapautuivat) lärpimme myös ulkoporealtaissa.

Tein muuten historiaa siellä kylpylässä. Kävelin ekaa kertaa empimättä suoraan kylmä altaaseen ja toistin sen vielä kaksi kertaa niin, että sukelsinkin ! Sen jälkee kipitimme suoraan kuuma-altaaseen. Ai kun se poltteli ! Yhessä vaiheessa sielä katossa pyöri kuva valkohaista ja kuulu semmonen pelottava musiikki. Se olisi ollut ehkä liiankin pelottavaa, jos paikalla ei olisi ollut niin paljon väkeä, eikä meteli olisi häirinnyt.

Ylläksen vieressä sijaitsevaan mökkiin päästessämme olin jo niin uninen, että söin pikaisesti, laitoin pedin kuntoon ja lähin nauttimaan höyhensaaren antimista. Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun siskoni lapsi Jooseppi (8-luokalla) arvioi katseellaan ilman laatua: "Tuolla on kauhea myräkkä ja ei näy edes rinteitä" Isä siihen: "Ei tuol näköjään gondolitkaan pyöri." "Miks sielä ne vielä pyöriskään, ku koko laskettelukeskus ei oo vielä avattukaan", ajattelin ja kapusin sängystä ilmoittamaan kantani asiasta.

Laskettiin alas länsirinteille ja noustiin länsirinteiden ankkurihissillä ylös ja laskettiin alas gondoleille. Tietysti ne gondolit pyöri ! Siellä vain sato paljo lunta ja huipulla sumuista.

Gondolissa on sitte aina niin kauhean pelottavaa, jos liikaa rupeaa ajattelemaan. Varsinkin siinä Maailman Cup -rinteen alapuolella ! "Mieti jos tää tippuis just tämän yläpuolella, nii pikkusen tää lähtis vierimään täysillä alaspäin!", tokaisin peloissani. "No vähän ku me ei tiedettäis siitä enää mitään, jos tää tippuis.", Jalmari (16.v) vastasi huvittuneena. No niinhän se tosiaan varmaan käviskin. Mutta SILTI ! 

"Sälly"

Godolista otettu kuva, jostain pikkujäbästä.

Se sumu ja lumisaje ei siis yhtään haitannu kulkua, jos sitä ajattelitte, tietenki aurinko ois ollu plussaa, mutta ei se mikään välltämättömyys ole ! Eri asia, jos sielä ois ollu kauhea tuuli, niin se vasta kauheata olisi ollutkin. Muttako sielä vain sattu satamaan lunta ja olemaan sumuista, nii ei se missään tuntunu. Rinteet oli vaan ihanan pehmeitä ja metässä kivasti puuteria ! Erään kerran vain eksyin vähän syvemälle mettään, enkä vauhin loppuessa enää meinannut päästä ylös. Kuitenkin kaikin puolin oli kyllä mahtava laskea. Rinteet oli muutenki tosi hyvässä kunnossa. 

Me laskettiin periaatteessa vain Jätti- ja Ylipitkää, mutta lopussa huomattiin, että  "ainii" onhän täällä muitaki rinteitä ja huomattiin JÄLLEEN kerran, että Harrinrinne on mitä mainioin rinne, jos siinä lopussa sitte menee vähän metän kautta, jotta pääsee suoraan gondoleille. Varsinki, ku siinä ehtoolla rinnekoneen lanatessa Harrinrinnettä laskimme vastalanattua rinnettä alas nii ai ETTÄ ! Sittenkö sielä ei kukaan muu laskenu, ku a.) sillon oli niin myöhä ja b.) rinteen yläpäässä luki "Varokaa rinnekonetta!" nii oli mahtava, ku ei tarvinnu koko ajan varoa muita laskioita.

Jos tästä kuvasta sais vähän hajua siitä kuin sumuista siel ylhäällä oli..

Sieltä rinteiltä pääsi huipusti laskemaan suoraan mökin pihaan. Oikeestaan sitä reittiä ois menny useamminkin, jos siitä ois vaan päässy sitten nopeesti hisseille, koska siinä oli siistejä hyppyreitä ja kaikkia siistejä yllätyksiä. :)

Illalla tuo alaspäin menevä portaikko näytti niin pelottavalta..

Seuraavana aamuna huomasin jälleen kerran etteivät edellisiltaiset venyttelyt olleet riittäneet ja muut saivat kärsiä mun valitteluista koko lauantain ja sunnuntain.

Lauantai-aamuna lapset ei meinannu silmiään ummistaa tuolle mokotoosalle, mutta sitte ku alettiin jo pakata ruokatavaroita autoon, niin lapset siinä vasta huomaasivat, etteivät olleet syöneet aamupalaa..

Autossa oli silti ihan hyvä istua..

Siskoni tarjosi sitten Rovaniemellä meille pitsaa (kävi matkalla tilaamassa).. Nam!

Tänään kävin sitte tekemässä äidinkielen esseekokeen. Hui, pelottava kokemus jälleen kerran. Varsinki, ku nuista äikän jutuista ei voi YHTÄÄN tietää, miten niissä onnistuu.